Ajankuva ja vaalinäkymät

Naantalin+torni+ja+ppiput+20121008.jpg

Silmäilin vaaliohjelmia.

Niiden perusidea on sopia mahdollisimman monelle. Kyllä mekin sitä tavoitellaan, mutta emme siinä pärjää. meille kun on selvä käsitys siitä, että jatketaan toimintaamme ennen muuta palkansaajakuluttajan puolesta. Reaalimaailmassa olemme tottuneet elämään  ja  tapanamme on ollut suunnata voimamme niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Pidämme mielessämme, ettei ohjelma saa viisaan politiikan esteenä.

Kokoomus on mielikuvamaalailussa ja miellyttämisessä taitavin ja kun porvarillinen  charmi  sopii yksilökeskeiseen aikaamme, niin varmaan pinnalla liikkuva ja vain hetkeksi seisahtava kansalainen  saa sieltä mitä luulee tilaavansa.
Ei ole pukinsorkkia ei vaadita karenssipäiviä ei puhuta yhteisöveron poistosta ja rakentamista ja kaupungin kasvua tuetaan, yksityiset palvelutkin ovat pieniä vain pieniä kauneuspilkkuja. Verotuksessa ollaan kieli keskellä suuta. Naantalin verotason tulee olla alle maankeskimääräisen. Se antaa melkoisen liikkumavaran kunnallisverossa. Tietenkin sitten tiukat yksittäiset linjaukset yksityisessä some-maailma on sitten oma lukunsa.

Perussuomalaiset osaavat terminologian ja tietävät, mitä kansa haluaa kuulla. Virkamies-  ja Humalistoinhoon on kova luottamus, poistoja siis laskennallisia eriä käsittelemällä  pannaan taloutta kuntoon ja tietenkin luottamushenkilöiden palkkioita alentamalla ja Musiikkijuhlat tietenkin. Koeteltuja kohteita kaikki. Pahempaakin voisi suhteellisen kokemattoman joukon ideapakista löytyä. Nykypuolueen ja sen edeltäjän SMP:n hyväksi kokeman temppuvalikoima näyttää olevan käytössä.  Marttyyriksi ja  väärin kohdelluksi  heittäydytään pienneimmästäkin asiantyngästä. Paikallinen lehdistö on kuitenkin vähintäänkin hyvin tätä uutta itseluottamusta uhoavaa joukko käsitellyt.

Keskustan ohjelmaan ei ole silmäni osunut ja niinpä arvelenkin siellä olevan henkilökohtaisella kilvoittelulla päärooli. Heini Jalkasen into on korkealla, kun Minna Riston tytär Jyrkkä ei ole ääniä Naantalissa jakamassa. Samuli Santalahden ote pitänee Merimaskun suunnalla, jota aluetta hän ei ole tosin yksisilmäisesti hoitanut. Hän on nähnyt Särkänsalmen yli ja lienee keskeinen  Naantalin kasvun ymmärtäjä joukoissaan. Juhani Saarinen on vahva Rymättylän kasvatti, vaikka ei hirmuista meteliä pidäkään.

Vihreät ovat monifraktioinen ja siellä yksilöllisyys ylittää kaikki terveen kohtuullisuuden.  Elitismillä on siinä joukossa vahva rooli, jota ei yritetä tai ei ainakaan pystytä peittelemään.

Vasemmistoliitto kulkee Hannu Raittolan vakaalla vastuuttomalla linjallaan. Linja on poliittisesti kiharainen. Arvelen joukoissa löytyvän kelpo kansalaisia ja ilahduttava vasemmistoääninen piristäjä oli Palomäen poika.

Muutta kuten kuvasta näkyy: Naantalissa kaikki hyvin.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!