Aika muuttuu, kunniakas päätös seurakunnalta

Aikajamuisto20180622.JPG

Harmaan Juhannuksen valopilkuksi nimeän  Aika ja Muisto kivipaaden ympäristön kohennuksen. Kiitos menee Naantalin seurakunnalle.

Seurakunnalle oli tehty naantalilaisten toimesta Suomi 100 vuotta teemaan liityen ehdotus, että muistomerkki siirrettäisiin hautausmaalle, jossa muutkin muistomerkit ovat. Tämän ajatuksen takana oli hyvä tarkoitus osoittaa kansallista yhteenkuuluvaisuutta 100-vuotisen itsenäisyyden kunnaiksi.

Seurakunnan hallinto ei pitänyt siirtoa ongelmattomana.
Myös aloitteen tekijänä pidin nykyistä nykyistä sijoituspaikkaa arvokkaana ja muistomerkille sopivana, kuten muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajana jo paljastustilaisuudessa vuonna 2004 kesäkuussa lausuin kertoessani muistomerkin valmistumisenvaiheista:

"Huhtikuun 29 päivänä 2002 tein aloitteen kansalaissodan muistomerkistä. Yllyke ehdotukseeni tuli kolmesta suunnasta:

•  Naantalissa ei ollut, kuten monilla paikkakunnilla on, vapaussodan muistomerkkiä eikä tietääkseni sellaisen pystyttämisestä ole tehty ehdotustakaan.

•  Edellisenä kesänä olin havainnut, että kesälomakunnassamme Sulkavalla olivat punaisten menehtyneiden nimet kaiverrettu vapaussodan muistomerkkiin samaan kiveen valkoisten kanssa.

•  Tiedot paikkakuntakohtaisista menehtyneistä olivat juuri julkaistu netissä.

Näistä rohkaistuneena esitin ryhmämme puolesta aloitteen, jonka ponsi osa kuului seuraavasti:

että kansalaissodassa menehtyneillä pystytettäisiin vaatimaton muistomerkki Naantalin vanhalle hautausmaalle ja että kaupunki ehdottaisi kaupungin ja seurakunnan yhteistä työryhmää edistämään tätä hanketta.

Toiveemme Naantalin kaupungin päättäjien valistuneesta mielenlaadusta osoittautui oikeaksi ja niin kaupunginhallitus asetti muistomerkkitoimikunnan ja valtuusto myönsi tarkoitukseen rahaa. Tästä on aihetta lausua kunnioittava kiitos erityisesti niille, joille arvaan päätöksen olleen raskaan.

Pieni mutka muistomerkin matkaan tuli siitä, että kirkkoneuvosto ei sallinut sijoittamaan muistomerkkiä hautausmaalle paikkaan, johon se suunniteltiin. Muistomerkille löytyi kuitenkin tämä erinomaisen hieno sijoituspaikka täältä Ailosten niemeltä. Ikiaikainen luonto on levittänyt suuren tammen muodossa suojelevat kätensä vaatimattomien kansalaisten nimillä varustetun muistomerkin päälle. Kivi sijaitsee sopivasti syrjässä eikä ole hautausmaalla käyvien tai kirkkoon menevien silmissä. Paikka on kuitenkin arvokas ja keskeinen ja helposti tätä taideteosta katsomaan tulevien saavutettavissa."


Avauspuheen aikana selkeästi olin kertonut, että muistomerkin paikka on erinomainen. Näin myös viestitin seurakunna päätöksentekijöille.

Muistomerkkikysymystä olin pohtinut 2004 huhtikuussa kirjoituksessa, jonka tähän liitän:

Tutkimustietojen perusteella voi selkeästi todeta, että Naantali kuului sodan rauhallisiin paikkakuntiin. Täällä ei ole valkoisia uhreja eikä siten sankarivainajia eikä siten ole ollut muistomerkkejäkään.
Tietoni mukaan Naantalin suojeluskunta perustettiin vasta sodan käänteen jälkeen 15 päivänä huhtikuuta 1918.

Naantalin punakaartilaiset saivatkin pääosin nk. junankivittäjän tuomioita (isäni, joka taisi olla Naantalin kaartin jonkinlainen plutoonan päällikkö), käyttämä termi. Tarkoitti sitä, että olivat aiheuttaneet vahinkoa ja osallistuneet vallankumoukselliseen toimintaan, mutta eivät olleet syyllistyneet sotarikoksiin.

Naantalissa kuitenkin riidat omaisuudesta eli kaupunki vaati korvauksena punakaartilaisten vahingonteoista NTY:n taloa ja omaisuutta. Naantalin Raastuvan oikeus yhtyi vaatimuksiin ja Turun Hovioikeus hylkäsi vaatimuksen, mutta määräsi oikeudenkäyntikuut NTY:lle, mutta Korkein oikeus hylkäsi vaatimukset ja hovioikeuden päätöksen oikeudenkäyntikuluista ja niin Naantalin työväentalo jäi NTY:lle. Torvet tosin palautettiin vasta viime sotien jälkeen.

Eli edellä oleva materiaali ja tieto huomioon ottaen voi varmaankin todeta:

•  Naantali välttyi sodan pahimmilta kokemuksilta: terrorilta

•  Mutta tietenkin pikkupaikkakunnalla alle 1.000 asukasta luokittelu seurasi sotaa ja tietenkin punaiset olivat selvästi toisen luokan kansalaisia ja niin täällä kuin muuallakin voi todeta talvi- ja jatkosodan yhdistäneen. Hyvä esimerkkinä ovat  ihan Väinö Linnaa mukaillen Luotosen veljekset, joista Eemilin nimi on tässä kivessä ja kahden nuoremman veljen nimet sankarihaudalla.

•  Aihe on kuitenkin ollut täällä arka ja se on ollut jonkinlainen luuranko kaapissa: Asia tunnettiin, mutta ei siitä puhuttu.

•  Minäkin olin asiaa pitkään harrastaneena ja melko kokeneena poliitikkona varovainen asian esille nostamisessa: Epäilyni on, että paljon aikaisemmin ei asiaa olisi voinut saada läpi ja vieläkin kirkkoneuvoston kanta heijastelee epäilyksiä.

•  Onko sitten riskinä, että kiven pystyttäminen repii haavoja auki ja synnyttää vanhoja intohimoja?

o  Hyvin epätodennäköistä juuri siitä johtuen, ettei ole henkilökohtaisia kaunoja ainakaan veriteoista johtuvia ja toiseksi asioista on puhuttu jatkuvasti ja lopulta on kansalaissodan uhrien kokokuva saatu luotettavasti selvitettyä.

o  Myöskään asialla ei ole poliittista merkitystä: Tämä ei laske eikä nosta puolueiden kannatusta eikä varsinkaan kukaan ajatteleva ihminen pelkää uutta työväenvallankumousta.

•  Miksi sitten muistomerkki? Miksi ylipäätänsä muistomerkkejä? voisi olla retorinen vastus kysymykseen. Mutta varsinainen vastaus voisi olla, että historian tapahtumat sinänsä saavat olla läsnä tässä päivässä. Aivan erityisesti tähän kansalaissotaan liittyy näkökohta, joka laajentaa näkökenttää nykyisiin kriiseihin: Vasta 86 vuotta sitten tässä sivistyneessä maassa selviteltiin asein kansalaisten välejä. Mikä ihme sitten on, että niitä tapahtuu muualla maailmassa nykyisin.

•  Joudummekin kysymään miksi kansalaissodan tyyppinen konflikti pääsi syntymään? Suomen sisäisissä oloissa oli varmaan syitä. Pitkään jatkunut ensimmäinen maailmansota toi puutetta ja kurjuutta. Taistelu vallasta oli katkeraa Eduskunnan hajotuksen seurauksena ja asetelmat radikalisoituivat, mutta varsinainen ratkaiseva tekijä oli muu maailma ja ensisijaisesti Venäjän vallankumous. Meidän kohtalomme oli jo tuolloin ja on ollut aina syvässä yhteydessä ympäröivän maailman tapahtumiin. Emme ole lintukoto ja toisaalta meillä tulee olla kyky käyttää tilaisuuksia hyväksi.

•  Tällä muistomerkillä muistetaan yhtä Suomen suurta murrosta: Tänään puhutaan luovasta tuhosta ja esimerkkinä käytetään talouselämän 1990 luvun lamaa. Kansalaissodasta ei tohdi käyttää tuollaista ilmaisua: Mutta tuhosta nousi kuitenkin hyvääkin: Demokratia vahvistui menettelytavaksi ja torpparit vapautettiin. Suomen työväenliikkeen enemmistö kääntyi vaalilipun ja rauhan asialle ja toisaalta varmaankin hallitsevalla puolella kasvoi itsetunto asioiden hoitamisen onnistumisesta.

•  Mutta ennen muuta kaiken murroksen keskellä tällä muistomerkillä halutaan muistaa, että aina kaikessa mukana on ihminen, yksilö ainutkertaisena ilmiönä. Heitä muistamme, joiden elämä loppui ennen aikojaan murokseen, jota johdattelivat heitä suuremmat voimat.

•  Tällainen muistomerkki muistuttaa myös ihmisoikeuksien kalliista asiasta. Jokaisella yksilöllä tulee olla oikeus vakaumukseen, mutta vahvakaan usko vakaumukseen ei oikeuta toisen vakaumuksen väkivaltaiseen loukkaamiseen. Tämän asian suomalaiset ovat oppineet ja toivottavasti voimme tässä asiassa olla esimerkkinä maailman murroksissa tänään ja huomenna.

Kiertäessäni juhannusaaton Lappalaistenmäen tanssilavalta  rannan kautta kirkonmäelle tapasin hiljaisuuden keskellä tämän muistomerkin, jonka ympäristö oli kunnostettu ja istutuksin somistettu.
Tämä seurakunnan toimi ja lupaus muistomerkin hoidosta on kaunis tapa hoitaa tämä asia kunniakkaaseen päätökseen.
MR

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!