50 vuotta sitten

nlivaltuusto.jpg

Tasan 50 vuotta sitten 5-6.10. 1963 Naantalissa pidettiin ylimääräiset kunnallisvaalit. Näillä sivuilla lainattiin Veli Junttilan 50-vuotta sitten kolumnipalstaa. Muistelin siinä sivussa poliittista asetelmaa.

Sen jälkeen sain nähdä Jocke Leinon valtavan kuvakokoelman helmiä, joiden joukossa oli Raino Puottulan negatiiveista  uuteen muotoon muunnettuja.  Moni kuva puhutteli ja koskettikin. Tässä on liitteenä yksi. Keitä kuvassa tunnistatte.

Vanhan Naantalin viimeinen valtuusto istui vuodesta 1960 vuoteen 1963.
istuntopaikka oli Vanha Raatihuone, sama sali, jossa istui raastuvanoikeus ja sama talo jossa oli maistraatti, kaupunginkanslia ja poliisilaitos. (Sain siinä salissa 50 vuotta sitten ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat sakot meluamisesta yleisellä10 yhden markan päiväsakkoa eli 10 markkaa, jonka Hovioikeus alensi viideksi 50 pennin eli 2 markan 50 pennin sakoksi.)

Valtuuston kokoukset kestivät monia tunteja ja niistä kuten muistakin kokouksista kotiin tuli selvä viesti ja se oli tupakansavuinen tuoksu. Meillä kotona ei kuitenkaan mitenkään aktiivisesti kerrottu tapahtumista ei ainakaan minun kuullen. Sen sijaan mitenkään ei ollut mahdollista olla kuulematta meillä useimmiten sunnuntaiaamuisin murheitaan kertovien ihmisten tarinoita. Se oli sosiaalilautakunnan puheenjohtajan tehtävän hoitoa. ”Niistä ei sitten puhuta”, eikä puhuttu, vaikka monesti on mieli tehnyt, kun toreilla on saanut kuulla yhtä sun toista.

Isäni Armas Rönnholm joka on kuvassa edessä keskellä, oli koko ikänsä politiikassa 18 vuoden iässä 1916 alkaen patteritöistä tultuaan ja kärjistyi punakaartin plutoonan päällikön tehtäviin ja vankileilille.
Sen jälkeen hän oli tiukka pasifisti.  Demokratian kunnioitukseen kuului se, että valtuustossa pukeuduttiin arvokkaasti eikä kokoukseen mennessä syöty sipulia. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ollut lempeää: Se oli tarpeessa olevien auttamista, mutta tylyä hunsvoteille. Hänen yhteiskunnallinen uransa päättyi kirkkohallintokunnassa, johon hän kuului kuolemaansa vuoteen 1977 asti.

Hänelle työ oli kuitenkin ensisijaista. Hän teki sähkömonttöörin hommia eri puolilla Suomea ja maakuntaa ja viimeiset 30 vuotta Lounais-Suomen Sähkön piirimiehenä Raisiossa aina vuoteen 1965 asti.  Hän ei, vaikka piiritoimistosta oli työtä tarjottu, koskaan ollut valmis ottamaan poliittista  päätointa vastaan.

Isäni ei antanut erityisesti mitään ohjeita, ihmisiksi vain olisi elettävä  ja muiden vakaumusta pitää kunnioittaa. Koulu- ja ammattivalintoihin  hän ei puuttunut. 
Sen muistan, että politiikasta puhumista hän vältteli; ovelasti hän käänsi puheenaiheet jonkun jutun muodossa muuhun suuntaan. Ja juttuja hänellä olikin paljon, eikä siihen tarvittu miestä väkevämpää. Kun hänen kovaa luontoaan kehuttiin, hän vain sanoi, ettei se johdu kovasta luonteesta, vaan heikoista himoista.

Tämän kuvan ja ihan pienen kuvauksen siitä, mitä luottamustointen hoitaminen on ollut, panin tähän siksi se tuli kuvaa nähdessäni mieleeni. Muuta myös siksi, että aina välillä on hyvä pysähtyä miettimään asioita vähän pidemmän perspektiivin puitteissa asioita ja yhteyksiä.

50 vuotta sitten valtuutettuja oli 17 valtuutettua, määrä nousi liitoksen jälkeen 21 jäseneen. Asukkaita oli 6.000. Valtuutettuja kohden oli 300 asukasta, nykyisin valtuutettuja on 43 eli yksi 440 asukasta kohden.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!