1966 vuoden opetus

TykistC3B6koulukurssi120julakisu20160402.jpg

Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmi kirjoitti 31.3.2016 Salmiakissaan 50 vuoden takaisista vaaleista kysymällä, mitä voimme niistä oppia: Hän muisteli, että silloinen puoluesihteeri Kaarlo Pitsinki osasi hyödyntää television mahdollisuuksia ja kertoi puoluesihteerin omapäisestä kahdeksan kohdan ohjelmasta.
Henkilökohtaisena mielikuvassa telkkarissa oli  rauhallisen harkitsevan  oloinen tavallisen näköinen Kaarlo Pitsinki, jolla oli tarina SDP:n puolueosaston kokouksesta:

Työväentalon kokoushuoneen oven pielessä ensimmäisenä vastaan tuli on pitäjän konstaapeli, joka hoiteli jäsenasioita.

Ja jatkoa en muista, eikä se ole tarpeenkaan, sillä tarinan kertominen oli opetus numero 1 ja toinen oli SDP:n ilmeen monipuolistaminen; poliisikin voi kuulua työväenpuolueeseen.

Päätoimittajan kysymys mitä voimme oppia vuoden 1966 vaaleista pani pohtimaan silloisen ja nykyisen asetelman analogia – samankaltaisuutta.


Silloinkin vuonna 1966 SDP:n takana  oli "korpivaellus". Puolue oli edellisissä vaaleissa 1962 kärsinyt murskatappion: Kannatus oli kaikkien aikojen alahaisin 19,5 prosenttia ja 38 kansanedustaja. 2015 oltiin kolme prosenttiyksikkö alempana eli taas kaikkien aikojen alhaisimmassa luvussa.
Tuolloin taustalla oli repivä puolueriita ja dramaattiset Honka liito tapahtumat, Neuvostoliiton  nootti ja Urho Kekkosen murskavoitto presidentin vaaleissa. SDP:n kannalta vaalit menivät penkin alle. 
Meillä oli taustalla puheenjohtaja vaali, jossa Rafael Paasion kolmas linja löi asevelisosialistien Veikko Helteen.  Maailmassa oli kymän sodan epävarmuutta.
Monia  yhtäläisyyksiä siis löytää, kun hakee.

Asevelvollisena Suomenlinnassa

Talvella 1966 täytin 20 vuotta Suomenlinnassa ollessani. Niin oli isänikin täyttänyt 20 vuotta ollessaan punakapinallisena siellä 1918 vationrikosoikeuden tuomittavana. Politiikka  oli kuulunut harrastuksiini jo pikkupoikana. Tykistökoulun kouluttajat olivat pääosin fiksua väkeä oppilastovereista puhumattakaan. Olipa meidän porukassa  Johannes Virolaisen hallituksen  valtionvarainministerin Esa Kaitilan poika. Koulumme johtaja kenkkuili valtion säästöistä: Kuivuneella tussillakin syytöntä poikaa heitettiin.
Säästämisestä oli tuolloinkin kyse. Kesällä 1965 sisään tullut varusmieporukka sai   nauttia kuukauden säästölomasta palvelukseen astumisen ensimmäisenä tapahtumana. Silloinkin säästettiin ja syystä, sillä valtion talous oli vekselivetoista.
Eli selvä yhtymäkohta löytyy taloudestakin.

Tuolloin olivat myös upseerikerhot talousongelmissa ja niinpä mekin pääsimme osallistumaan välillisesti – politikka sellaisenaan on kielletty aihe sotaväessä - yhteiskunnalliseen keskusteluun puolustuspolitikkaa käsittelevän paneelikeskustelujen muodossa.
Mukana alustamassa olivat mm:ssa majuri Jaakko Valtanen ja vänrikki, res Pekka J. Korvenheimo Paavo Lipposen varamiehenä. Kantakaupungin herrojen poistuttua saaresta jatkoimme keskustelua oman päällystömme kanssa pikkutunneille.

Saimme huomata, että Urho Kekkonen oli enemmän kuin kiistelty persoona useiden mielestä melkeinpä maanpetturi. Tästä seurasi arvioni, että varmaan monet kantahenkilökunnan jäsenistä jättivät porvarillisia Kekkos-puolueita äänestämättä tai jopa äänestivät Kekkos-vastaisia demareita.

Tämän tekijän merkitystä vahvistaa myös Turussa 1964 tapahtunut loikka, kun Martti Ratu siirtyi Suomen kansanpuolueesta sosialidemokraatteihin julistamalla, että hän mene siihen puolueeseen, joka ei koskaa tule tukemaan Kekkosta

Oma ei tieteellinen analyysini on, että Suomen viimeinen vasemmistoenemmistöinen eduskunta rakentui osittain Kekkos-vihalle.
Sauli Niinistö ei herätä intohimoja. Tätä yhtäläisyyttä ei ole.

Kun vertaamme tätä päivä 50 vuoden takaiseen, puuttuu siis yksi tekijä henkilöitynyt Kekkos-viha. Sen tilalle on noussut kollektiivisempi eliitti-viha, jonka varjossa puolueet - myös SDP - ovat.

Mikko Salmi kirjoittaa:

Meidän tulee saada ihmiset uskomaan siihen, mihin me uskomme.

Kaimani näyttää uskovan paremman tulevaisuuden koittavan puoluetoimisto vetoisella politiikalla. Päätoimittaja kaimalla on kova työsarka tämän uskon levittämisessä puolueen sisällä. Ja siitä on sitten vielä tehtävä ainakin kolmiloikka herättääksemme näillä opeilla nukkuvia.

Kuvakaappaus on Tykistökoulun reserviupseerikurssin 120 kurssijulkaisusta kuva Jussi Aallon

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!