Merivesi korkealla, kuten juhlien tunnelmatkin

RC3B6C3B6lC3A4itsenC3A4isyyspC3A4ivC3A4nC3A42015.jpg

Pitelee ilmoja, joista paljon hyvää ei saa sanotuksi. Vesi korkealla ja mieli maassa tunnelma ei innosta ulkoiluun ja eikä kotomaan kuva ole aurinkoinen edes Naantalissa.
Mutta sisällä on lämmintä ja monta hyvää sanaakin on saanut kuulla.

Itsenäisyyspäivän aattona Paavo Lipponen puhui kokemuksen varmuudella kolmikannan puolesta ja samaan suuntaan Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa haluttiin mennä. Itsenäisyyspäivänä usein muistellaan, että tarvitaan sitä talvisodan henkeä vaikeuksien voittamiseen, joten ei olisi syytä unohtaa tammikuun kihlaustakaan.

Paikallisesti leikkimieliset Köyhät Ritarit kokoontuvat nykyisin vähän vakavammalla hengellä.
Juhlapuhuja Raimo Vahtera kuvaili Naantalia ja olosuhteita monipuolisesti ilman tavanomaista paatosta muistuttamalla mm:ssa, että itsenäisyysjulistus sai vuonna 1917 Turun Sanomissa vain kolme palstaa.
Hän muisteli myös Työväenyhdistyksen torvien kohtaloita suurlakosta punakapinan kautta suojeluskunnalle ja taas sotien jälkeen takaisin Työväenyhdistykselle. Hänen kiteytyksensä oli paljon puhuva:

Ei kuitenkaan puna-armeijalle

Naantalin Itsenäisyyspäivän pääjuhla oli ystävällisen ylevä.


Angervojen Käkölän säveltäjä. P. Nummelinin sävelet soivat Musiikkiopiston nuorisojousien voimalla. Juhlapuhujaksi Kokoomus, jonka vuoro oli puhuja hankkia, oli onnistunut täydellisesti.

Lukion toisen vuoden opiskelijat pitivät duettona juhlapuheen. Puhe oli hienosti rakennettu ja erinomaisesti esitetty. Se oli kunnioittava, mutta myös raikas. Suomalisuus tunnetaan äitiyspakkauksesta ja saappaan heitosta,  sai hymyä vakavaan yleisöön. Mutta sovellus kaveria ei jätetä oli selvää puhetta kuin myös se, että sisu on tulevaisuuden puolesta toimimista.
Olipa hieno juhla muiltakin osilta.

Röölän kylätoimikunnan itsenäisyyspäivätervehdyksen kuva oli vaikuttava ja vakuuttava. Kiitos siitä

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!